Häät
Kosinta
Kirja sanoo, että vaimoksi haettiin naista, jolla oli poroja. Lapselle annettiin pian syntymän jälkeen poroja, ja niiden karttuma oli lapsen osuus. Kosinta tehtiin veronmaksussa tai markkinoilla. Mies toi isänsä ja puhemiehen, ja jäi itse ovelle pilkkomaan puita, kunnes hänet kutsuttiin. Asia sanottiin ensin vanhemmille, ei naiselle. Tervehdys oli suudelma, jossa myös nenät koskettivat, muuten se ei kirjan mukaan ollut tervehdys. Lahjana oli poron kieli ja muita harvinaisuuksia. Jos nainen kieltäytyi, hän heitti ne maahan miehen jalkoihin. Kosinta saattoi kestää kaksi tai kolme vuotta, koska lahjat piti antaa vanhemmille ja läheisille. Matkalauluja kirja painaa. Niitä ei kirjoiteta tässä uudelleen. (Schefferus 1674)
1674
Vihkiminen tehtiin kirkossa. Miehet kulkivat ensin, naiset perässä. Morsian kulki kahden taluttajan välissä, ja kirja sanoo häntä vietävän kuin vastahakoisena. Johannes Tornaeus sanoo taluttajiksi isän ja veljen. Olauksen kertomuksen piikivestä ja tulesta Schefferus hylkää. Pidot olivat vanhempien kodassa. Vieraat toivat raa’an lihan edellisenä päivänä, ja yksi mies keitti ja paloitteli. Tila ei riittänyt lapsille: he nousivat katolle ja laskivat koukun narussa. Kiitettiin ja käteltiin. Mies jäi vuodeksi isänsä palvelukseen. Myötäjäisinä kirja sanoo sata poroa tai enemmän, sekä hopeaa, kuparia, kodan ja vuoteen. Kahta vaimoa tai eroa se sanoo tuntemattomaksi. Vanhemman väitteen, että vaimo annettiin vieraalle, se kertoo ja epäilee. (Schefferus 1674)
