Kivet
Kivet
Kiviä on paljon, tuhkanvärisiä, ja kirja sanoo niitä liian koviksi muotoiltaviksi. Rannalta löytyy kiviä, jotka ovat eläimen näköisiä. Niitä pidetään suuressa arvossa, ja kirja antaa niille nimen Stoorjuncare. Palvonta on uskonnon sivulla. Kaivoksen luona, jota kirja kutsuu nimellä Junesuando, joella jota se kutsuu nimellä Torno, on keltaisia pyöreitä kiviä, puolikruunun kokoisia ja piikiven kovia. Hän piirtää ne. Kuvaa ei ole tässä. Magneettikivestä hän ei ole varma. (Schefferus 1674)
Kristalli ja helmet
Bure mainitsee timantin, ametistin ja topaasin. Timantilla kirja tarkoittaa kirkasta kiveä, kristallia, kuusisivuista. Sitä käytettiin tuluksena, ja se antoi enemmän tulta kuin piikivi. Ametisti, jonka hän näki, oli kalpea. Topaasi hänen työhuoneessaan on keltaisen kristallin näköinen. Helmiä löytyy joista, ei merestä, ja simpukan kuoresta, ei osterista. Rheen nimeää miehen, John Peterson, joka sukelsi niitä ja joka tämän luvun mukaan löysi hopeakaivoksen paikasta, jota kirja kutsuu nimellä Nasafiæl. Metallien sivu kirjoittaa löytäjän ja paikan toisin. Molemmat jäävät niin kuin kirja ne painaa. (Schefferus 1674)