Vuosi
Aurinko
Kirja sanoo, että kesällä aurinko ei laske muutamaan kuukauteen, ja talvella se ei nouse. Herbersten sanoo pimeän kestävän neljäkymmentä päivää. Sama luku ei kirjan mukaan päde koko maahan, koska osa on lähempänä napaa ja osa idempänä tai lännempänä. Talvellakin aurinko tulee joka päivä niin lähelle, että on hämärä. Kun kuu paistaa, Petrus Claudiuksen mukaan kalastetaan ja tehdään ulkotyöt. Jos kuu ei paista ja ilma on kirkas, tähdet ja lumen valkeus riittävät. Kesällä aurinko kulkee matalalla, mutta niin kauan, että lämpö kasvaa. Kevättä ja syksyä kirja sanoo vieraiden laskevan, ei heidän. Olaus Petri Nieuren näki 24. kesäkuuta 1616, matkalla kirkkoon jota kirja kutsuu nimellä Thor, puiden silmut ja vihreän ruohon. Kahden viikon päästä lehdet olivat täysiä ja kasvit kukassa. (Schefferus 1674)
Lumi
Ilma on kirjan mukaan kylmä, kirkas ja terveellinen, ja tuulet ovat kovia. Silminnäkijä kertoi hänelle mereltä nousevasta tuulesta. Kesällä se nostaa pilven, joka peittää näön. Talvella se ajaa lumen. Jos ihminen jää siihen ulos, hän paneutuu maahan vaatteen alle ja odottaa, kunnes myrsky on ohi. Polut ovat silloin kadonneet. Vuorilla tuuli vie tavaran mukanaan. Suoja on luola. Lunta on niin paljon, että talvella koko maa on sen peitossa. Kuutamo heijastuu lumesta, ja yöllä näkee kuopat, jyrkänteet ja eläimet. Tallaantuneella lumella kaksi poroa vetää kirjan mukaan suuremman kuorman kuin kärryt ja kymmenen hevosta muulloin. Korkeimpien vuorten lumi ei sula. Muualla kevään vesi tulvii maan yli. Joet jäätyvät niin, että jää on paksumpi kuin kolme tai neljä kyynärää. Järvet ja meri kantavat kuorman. Sumu voi olla niin sakea, ettei vastaantulijaa erota, vaikka hän on vieressä. (Schefferus 1674)
Maa
Maa on kirjan mukaan kivinen ja kallioinen, ja järvien ja jokien tulvien pehmentämä. Olaus Petri sanoo eteläosan kelpaavan viljalle yhtä hyvin kuin Länsi-Pohjanmaan. Kirja vastaa, että kivi, hiekka, suot ja seisova vesi eivät ole viljamaan merkkejä. Ruohoa on paljon, ja karja lihoo sillä halvemmalla ja nopeammin kuin muulla. Metsät ovat suuria, etenkin Norjaa kohti, mutta eivät tiheitä. Korkeita vuoria kirja kutsuu nimellä Doffrini. Niiden paljailla huipuilla ei kasva puuta. Alhaalla laaksoissa on lähteitä, ja vesi on kirkasta. Metsissä on seisovia lampia. Pedoista, linnuista ja kaloista kirja lupaa puhua omissa luvuissaan. (Schefferus 1674)