Ruoka
1674
Kirja sanoo, ettei ruoka ollut sama kaikkialla. Tunturissa elettiin lähes kokonaan porosta: talvella keitettyä lihaa, kesällä maitoa, juustoa ja kuivattua lihaa. Kieltä ja luuydintä tarjottiin papille. Poron veri keitettiin vedessä puuroksi. Norjasta ostettiin joskus muutama lammas, vuohi ja härkä, lypsettiin kesällä ja teurastettiin talvella, koska laidunta ja navettaa ei ollut. Metsissä syötiin kalaa, lintuja ja riistaa, useimmin kalaa, ja karhun lihaa pidettiin parhaana. Leipä ja suola olivat lähes tuntemattomia. Leivän sijaan jauhettiin kuivattua kalaa. Suolan sijaan männyn nila kuivattiin, haudattiin ja punattiin tulella. Perjantaina ei syöty lihaa. Mansikat keitettiin omassa liemessään ja säilöttiin tuoheen. (Schefferus 1674)
Juoma
Juoma oli tavallisesti vettä, talvella kuumana padasta lusikalla. Lientä lihasta ja kalasta kirja kutsuu nimellä Læbma. He joivat myös heraa. Olut oli tuntematon. Viinaa ostettiin markkinoilta. Kirja painaa kaksi ruokarukousta. Piitimen lapinmaan rukouksen se kääntää näin: kiitos Jumalalle, joka antoi tämän ruoan. Tornion lapinmaan rukouksen se painaa heidän kielellään ja kääntää: hyvä Jumala, kiitos tästä ruoasta, anna syödyn vahvistaa ruumista. Sanoja ei kirjoiteta tässä uudelleen. Tuohiastia on Siidan kokoelmasta. Luettelon aiheissa ovat koltat. (Schefferus 1674; Saamelaismuseo Siida)
