Markkinat
Vaihto
Vanhemmasta kaupasta kirja kertoo kaksi selitystä. Paulus Jovius sanoo, että myyjä jätti tavaran ja ostaja jätti tilalle valkoisia nahkoja, koska ihmiset pelkäsivät vierasta. Toiset sanovat, ettei puhuttu, koska kieli ei ollut naapurien kieli. Rahaa ei ollut. Birkarlit maksoivat tavaralla. Kirjan aikana tunnettiin patacoon ja puolikas patacoon, kumpikin painon mukaan, kaksi unssia hopeaa. Muuta rahaa ei arvostettu. Rahaa tarvittiin lähinnä veroon. Naapureina kirja nimeää ruotsalaiset, norjalaiset, suomalaiset ja venäläiset. (Schefferus 1674)
Tavara
Samuel Rheen luettelee myytävän: porot ja niiden nahat, ketunnahat mustana, keltaisena, sinisenä ja valkoisena, saukko, ahma tai mäyrä, näätä, majava, orava, susi ja karhu, vaatteet, saappaat, kengät, lapaset, kuivattu hauki ja poronjuusto. Näillä ostettiin hopeaa, patacooneja, villaa ja pellavaa, kuparia, metallia jota kirja kutsuu nimellä alchymy, suolaa, viljaa, häränvuotia, tulikiveä, neuloja, veitsiä, viinaa ja tupakkaa. Tavallinen poro vastasi kahta patacoonia. Kesyn hirvaan nahka yhtä, kuohitun neljäsosaa, vaatimen puolta. Kettu yhtä, neljäkymmentä harmaata oravaa yhtä, näätä yhtä, kolme valkoista kettua yhtä. Karhu ja susi kahta. Vaate, jota kirja kutsuu nimellä Mudd, kolmea. Kyynärä kangasta vastasi yhtä patacoonia, kolme naulaa kuparia yhtä, tynnyri viljaa kahta ja puolta. Norjaan vietiin taljoja, poroja, juustoa ja linnunhöyheniä, ja sieltä tuotiin kupari- ja alchymy-astioita, kangasta sekä härkiä ja lehmiä. Rheen sanoo kauppiaita petollisiksi. Se on hänen sanansa. (Schefferus 1674)
Paikat
Kaarle IX kielsi vuonna 1602 birkarleja kiertämästä nahkojen perässä. Nahat piti myydä käskynhaltijalle määrätyllä hinnalla. Hirvennahat otettiin vuonna 1610 kruunulle ilman maksua. Samana vuonna 1602 hän määräsi jokaiseen maakuntaan kahdet markkinat, talven ja kesän, kahdeksi tai kolmeksi viikoksi. Paikat hän jätti käskynhaltijoille. Kristiinan määräys vuodelta 1640 nimeää kahdet: Arfwisjerf tammikuussa ja Arieplog helmikuussa. Vero kannettiin samassa kokouksessa. (Schefferus 1674)